Sadukylän Nuorisoluostari Etusivu Palveluportaali www.ostomyynti.fi

Koulunkäyntiä

Linkissä alempana, Sadukylän ala-asteen kotisivut, kerrotaan Saduküla Lasteaed-Algkool historiaa ja tekstissä mainitaan että paikkakunnan ensimmäinen koulu saatiiin toimintaan vuonna 1766. Vuodesta1871 koulua käytiin itse kirkkohuoneessa vuoteen 1880 jolloin valmistui uusi koulurakennus. Ja koulua käydään edelleen samassa uudisrakennuksessa. Joskin koulu on palanut ainakin vuosina 1923 ja 1949 mutta kivestä rakennettujen seinien varaan on aina voitu rakentaa uutta.

Lõpeb Saduküla koolis üks ajajärk, põhikooli lõpetab viimane lend lapsi 18.6.2010.
Sadukylän ala-asteen kotisivut

Sadukylän koulu kuvattuna 1930-luvulla. Sadukylän koulu kuvattuna 2010-luvulla.
Kuvissa sama koulurakennus 1930-luvulla ja tänä päivänä 2010-luvulla. Alkuperäiset kivimuurit vuodelta 1880.

Ortodoksiusko Eestissä

Eestissä toimii kaksi ortodoksista kirkkoa ja kolmantena ryhmänä Vanhauskoiset ortodoksit.

Moskovan patriarkaatin Eestin ortodoksinen kirkko, eestiksi Moskva Patriarhaadi Eesti Õigeusu Kirik, MPEÕK

-Moskovan patriarkaatin alainen autonominen kirkko ja sen päänä toimii metropoliitta Korneli.
-Kirkossa on vajaa 200 000 jäsentä, joten se on suurin Virossa toimiva kirkkokunta.

Viron apostolinen ortodoksinen kirkko, eestiksi Eesti Apostlik-Õigeusu Kirik, EAÕK

-Konstantinopolin patriarkaatin alainen autonomisena kirkko. Kirkon johtaja on Tallinan ja koko Viron metropoliitta Stefanus.
-Kirkossa on noin 27 000 jäsentä ja 51 seurakuntaa.

Viron vanhauskoiset, eestiksi Eestimaa Vanausuliste Koguduste Ühendus

-Viron vanhauskoiset ovat vanhauskoisia ortodokseja. Vanhauskoiset eivät hyväksyneet kirkon aloittamia uudistuksia, ja heitä alettiin vainota (venäjällä?)
-Vanhauskoiset saapuivat alueelle 1682. Toinen suuri muuttoaalto tuli 1710-luvulla Liettuan ja Puolan suunnasta Räpinan alueelle.
-Vanhauskoiset asuttavat Peipsijärven rantamia pitkinä ja kapeina kylänauhoina. Nykyisin tärkeimmät asutuspaikat ovat Mustvee kaupunki ja viereinen Rajan kylä.
-Vanhauskoisia on Virossa nykyään noin 15 000, ja rekisteröityjä vanhauskoisia seurakuntia on 11.

Historiaa

Kristinuskon historia Virossa alkaa noin 900-luvulta.

Kazanin Jumalanäidin kirkko

Perimätiedon mukaan ortodoksinen usko omaksuttiin Viron alueella jo 1000-luvun alkupuolella, jolloin kielisukulaisemme Kaakkois-Viron setukaiset kääntyivät ortodoksisuuteen. Varmuudella ortodoksisuuden tiedetään vakiintuneen setukaisalueella 1400-luvulla, jolloin (1473) perustettiin Petserin miesluostari. Moskovan patriarkaatin nykytulkinnan mukaan Konstantinopolissa pidetyt kirkolliskokoukset vuosina 1590 ja 1593 tunnustivat Baltian alueen kuuluvan itsestään selvästi Venäjän ortodoksisen kirkon vaikutusalueeseen. Poliittisesti Viro tuli Venäjän suoraan vaikutuspiiriin Uudenkaupungin rauhassa 1721.

1700-luvun alussa Viro liitettiin Suuren Pohjan sodan seurauksena Venäjän tsaarin alaisuuteen. Tallinnan esikaupungit kasvoivat yhä nopeammin ja sikäläinen asutus sai venäläistä täydennystä. Esikaupungeissa alettiin kaivata uusia ortodoksisia kirkkoja. Niistä ensimmäisenä valmistui Kazanin Jumalanäidin kirkko v. 1721.

Vaikka ensimmäiset vironkieliset jumalanpalvelukset toimitettiin Tallinnassa jo 1750-luvulla, muiden virolaisten kuin setukaisten kääntyminen ortodoksisuuteen tapahtui pääosin 1840-luvulla.

Viron historiassa kiintoisa uskonnollinen liikehdintä alkoi 1840-luvulla. Uusimmissa tutkimuksissa joukkosiirtymisille luterilaisuudesta ortodoksiseen kirkkoon annetaan hyvin maallinen selitys: liikehdintään osallistuivat yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat , erityisesti maattomat talonpojat. Liikehdinnän aiheuttajaksi mainitaan ”Huhut siitä, että ortodoksiseen uskoon kääntyville annettaisiin maaosuuksia miestä kohden”. Ja varmuudeksi puhuttiin, että ”tsaari suojelee oikeaan uskoon kääntyviä…” Usuvahetuses mängis olulist rolli ka talupoegade vaen mõisnikke toetavate luteriusu pastorite vastu.
Marttyyripiispa Platon Historiaa on kirjoitettu liikehdinnän syistä uusiksi muutaman kerran mutta tapahtuma on Viron ortodoksiselle kirkolle merkittävä, koska sillä selittyy ortodoksisen kirkon vahva asema Viron ensimmäisen tasavallan aikana. (Ortodoksisen kirkon metropoliitta oli virkansa nojalla valtioneuvoston jäsen.)
Suomessa tälläistä uskonnon vaihtamista ei esiintynyt lainkaan.

Alkuaan koko Baltia muodosti yhden, Riian hiippakunnan. Vuonna 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen hiippakunta jaettiin kansalliselta pohjalta kolmeen osaan.

Joulukuussa 1917 katsoi Venäjän Pyhä Sinodi oikeaksi määrätä isä Paulin, piispalliselta nimeltään Platon, Tallinnan apulaispiispaksi. Ensimmäinen virolainen oli nimitetty Viron ortodoksien esipaimeneksi.
Bolsevikit teloittivat hänet ja papit Mihailin ja Nikolain, yhteensä 19 ihmistä raakuudella 14.1.1919. Piispa Platon tunnetaaan nimellä Marttyyripiispa Platon. Venäjän ortodoksinen kirkko Venäjän ulkopuolella kanonisoi Platonin yhdessä muiden neuvostovallan alla kärsineiden marttyyrien kanssa vuonna 1966. Vuonna 2000 Moskovan Patriarkaatti ja sitten Ekumeenisen Patriarkaatti kanonisoi marttyyripiispa Platonin.
Piispa Platonista on maalattu ikoni.
Viron metropoliitta Stefanos on laatinut troparin piispa Platonille.

Kesäkuun 15. päivä 1920 Venäjän ortodoksinen kirkko virallisti Viron kirkon itsenäisyyden. Kirkko siirtyi vuonna 1923 Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen yhdessä Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, sillä Moskovan patriarkaattiin oli vaikea pitää yhteyttä.

Ortodoksisen kirkon arvostus nousi 1930-luvulla jatkuvasti. Tästä oli merkkinä mm. se, että Viron uuden perustuslain (1937) mukaan ortodoksisen kirkon metropoliitta kuului virkansa puolesta parlamentin ylähuoneeseen eli valtioneuvostoon.

Kun Neuvostoliitto miehitti Viron, kirkon autonomisuus otettiin pois ja siitä tuli Moskovan patriarkaatin alainen vuonna 1941. Saksalaismiehityksen aikaan 1941–1945 kirkko liittyi Konstantinopoliin, kunnes uuden neuvostomiehityksen alkaessa kirkko palasi Moskovan alaisuuteen 1945. Moskovan patriarkaatin mukaan Viron kirkon hakeutuminen ekumeenisen patriarkan alaisuuteen oli vain väliaikainen toimenpide, jonka syynä oli normaalin yhteydenpidon mahdottomuus Moskovan kanssa.

Viro jälleen itsenäistyi elokuussa 1991. Elokuussa 1992 Venäjän (Moskova) ortodoksisen kirkon Pyhä synodi vahvistaa patriarkka Tiihonin vuonna 1920 virolaisille myöntämän sisäisen autonomian. Sisäinen autonomia ei kuitenkaan tyydyttänyt virolaisia ortodokseja.

Viron jälleen itsenäistyttyä uutta yhteiskuntaa rakennettiin "jatkuvuuden periaatteella", jossa yksilöiden ja yhteisöjen oikeudet ja velvollisuudet perustuvat tilanteeseen ennen neuvostomiehitystä vuonna 1940. Tämän vuoksi kirkon omaisuuden katsottiin kuuluvan Tukholmassa pakolaiskirkkona toimineelle Viron Konstantinopolin alaiselle autonomiselle kirkolle, joka palasi takaisin Ruotsista Viroon vuonna 1993.

Osa ortodoksisista seurakunnista ei kuitenkaan halunnut liittyä Konstantinopolin alaiseen autonomiseen kirkkoon. Asia liittyneemyös Viron ja Venäjän laajempiin poliittisiin ristiriitoihin. Viron ortodoksisen kirkon alistamista Moskovan patriarkaatin alaisuuteen pidettiin Eestin poliittisessa johdossa jäänteenä neuvostomiehityksestä. Oma kimurantti puolensa on myös omaisuuden hallinta, useimmat Eestin ortodoksikirkoista rakennettiin jo silloin jo silloin, kun Eesti vielä oli osa Venäjän keisarikuntaa ja ortodoksisella kirkolla on hallussaan merkittävä määrä omaisuutta.

Seurasi yhdeksän vuoden jakso, jolloin näiden seurakuntien juridinen asema oli maassa epäselvä. Vuonna 2002 Viron sisäasiainministeriö ratkaisee kiistan ja rekisteröi Moskovan yhteyteen jääneet seurakunnat uskonnolliseksi yhdyskunnaksi nimeltä Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksinen kirkko.

Ja tämän seurauksena Eestissä on kaksi ortodoksista kirkkoa. Näiden kahden Virossa sijaitsevan kirkon välit ovat tulehtuneet ja välirikko on vaikuttanut myös patriarkaattien välisiin suhteisiin. Venäjän ortodoksinen kirkko on pääsääntöisesti vetäytynyt kaikista kokoontumisista, joihin on osallistunut myös Viron apostolisen ortodoksisen kirkon edustajia. Viron kirkkojen uudelleen muodostumisen yhteydessä oli lyhyt aika, jolloin Venäjän kirkolla ei ollut ehtoollisyhteyttä Konstantinopolin alaisen kirkon kanssa ja Suomen ortodoksisen kirkon suhteetkin olivat tiukalla Venäjän suuntaan, koska Viron ortodoksisen kirkon (EP) väliaikaiseksi päämieheksi määrättiin Suomen ortodoksisen kirkon silloinen päämies, Karjalan ja koko Suomen silloinen arkkipiispa Johannes, nykyisin Nikean metropoliitta, Johannes. Ehtoollisyhteydet ovat palanneet, mutta suhteet ovat yhä jokseenkin kireät.

Suomen ja Eestin ortodoksien yhteinen historia

Kumbki kirik sai pärast maade iseseisvumist Vene Kiriku pühalt Sinodilt piiratud omavalitsuse, ent taotles 1923. aastal kanoonilist autonoomiat Oikumeeniliselt Patriarhaadilt. Selleks sõitis Konstantinoopolisse ka ühine delegatsioon, kuhu kuulusid Eesti ülempiiskop Aleksander ja mitmeid Soome õigeusu tegelasi. Pärast autonoomia andmist patriarhaadi poolt sai kohaliku kandidaadi puudumise tõttu Soome Õigeusu Kiriku peapiiskopiks eestlane Herman Aav, kes oli selles ametis 1961. aastani.

Autonoomne EAÕK säilis paguluses. Paguluses Rootsis elavad õigeusulised eestlased käisid soomlastega aga tihedalt läbi ja aastakümneid on kumbki kogudus Stockholmis kasutanud sama kirikuhoonet.

Autonoomia taastamisel 1996 asetettiin EAÕK kirkon väliaikaiseksi päämieheksi Karjalan ja koko Suomen silloinen arkkipiispa Johannes, ning peavikaariks soome preester Heikki Huttunen.

Vuonna 1998 piispaksi vihittiin Simeon joka ehti toimia virassaan vain reilut kolme kuukautta ennen kuolemaansa. Vuonna 1999 valiti EAÕK metropoliidiks aikaisemmin Nizzassa piispana toiminut Stefanus, ja on virassaan edelleen.

Lähteet Viron ortodoksien tie kriisiin Teologinen Aikakauskirja 3/1996 Viron ortodoksisen kirkon ystävyysseura VYS ry Viron ortodoksisuuden nykyongelmista AK 14/2008. Aamun Koitto ortodoksinen aikakauslehti. www.ortodoksi.net

Eestin nykytilanne kirkkokunnittain eli Uskomaton Viro

Viron parlamentin teettämässä tutkimuksessa 39 prosenttia virolaisista nimesi itselleen läheisimmäksi uskonnoksi luterilaisuuden, 28 prosenttia ortodoksisuuden ja 19 prosenttia ilmoitti, ettei mikään uskonto ole läheinen.
Vuonna 2002 tehdyssä kyselyssä 6 prosenttia virolaisista nimesi vironuskon ja 5 prosenttia taarauskon itselleen läheisimmäksi uskonnoksi. Kun prosentit laskee yhteen, kannatus on suurempi kuin katolisen kirkon.
Uskontojen markkinoilla kilpailee Virossa myös uudelleen elvytetty, esi-kristilliseen perinteeseen pohjautuva pakanausko, viroksi maausk.

Artikkeli Vantaan Lauri -lehdessä, julkaisija Vantaan seurakunnat Navigointilinkit Sadukylän Nuorisoluostari Etusivu Palveluportaali www.ostomyynti.fi Lähetä mailia ylläpitäjälle

3) More stuff here. Tähän kaupallinen mainos.